Ja näytämme nyrkiin,

Unohdamme, kuinka paljon uhrauksia kesti rakentaa niitä 40 vuotta,

… Ja juoksemme pienen ilon perässä, joka kutsumme – rakkautta,

Rakkaus, joka ei ole uhrannut yhtään maksamaan perheen laskuja,

Rakkaus, joka ei ole valvonut yöllä kun sinulla oli päänsärkyä, kipua

Heittämme sen pois, ilman tunetta ja kiroilemme huonon onnen,

joka ei päättynyt ennustuksien mukaan.

… tietenkin Vika löytyy aina jossain mualla, ei itsessämme.

Me emme kaipaa rakkautta,

Haluamme vain rahaa,

Rakastamme rakkauden ajatus rahan muodossa,

Voiko joku sanoa – minä uhrattiin itseni rakkauden puolesta,

Voiko joku julistaa- puolusti rakkauden loppuun asti?

Jäähdymme, kun apu jotka pyydetään vaikuttaa meidän budjettin, ja

puhumme suurella rakkaudella,

Miettimme suureesta maahanmuuttosta,

Miksi vaellemme saatanan pesän,

Koska, se on ainoa joka anna meille rahaa, jonka puolesta olemme valmiit tappamaan, polttaamaan ja tulla turmelluksi.

Olemme sellainen laji, joka ei tunne rakkautta,

simpanssin sukua,

Rakastelemme ihan ketään tahanssa;

Äidin, lapsin, vanhuksiin tai nuoriin,

Heteroihin tai homoihin,

Hyväksymme kaikkeen… ja ei mitään merkitsee.

Laulamme rakkaudelle tunnustamatta sen kasvoa,

Me, rakkauden orjat tai orjaksi päättyneet siiltä…mistä hemmetin ilmestyi Adam Smith, joka muutti voimaan kanssasetelina, myrkyttämään maailman johdollaan, kruunattu ikuisesti.

Ei meitä loukkaa se, että heittimme lasten äitiä/isä onkaloon, vaan

Maailmaamme huojuu jalkojen alle, kun menettämme rahaa.

… ja noustamme kunnian rakkaudelle,

Nouskaa vaikka yksi teistä ja sanoa -uhrattiin rakkauden puolesta,

jopa yksi.